Kuinka kaikki
alkoi...
Partis-kuumeeni alkoi joskus 80-luvun lopussa,
kiitos Aatun (tätini koira) jonka kanssa sain ensikosketuksen partisten
ihmeelliseen maailmaan :) Aatun poistuttua Sateenkaaren sillalle 3.11.1999
aloin tosissani miettimään että koska olisi sopiva hetki
hankkia ihan oma partainen ystävä. Vuoden 2003 elokuussa muutettiin
Juhan kans saman katon alle ja sitten aloin kunnolla etsimään
pentua, lokakuussa soitin Memorylane-kenneliin jonne oli 18.9 syntynyt
8 pentua ja pari urosta oli vielä vapaana. Juha oli helppo puhua
ympäri ja sain sitten pienen pojan varattua. Sitten vaan odotettiin
ja odotettiin... Kun pennut oli 5 viikkosia niin niistä ilmeistyi
yksityiskuvat kasvattajan sivuille, rakastuin heti ensi silmäyksellä
siihen "pentu nro.4" ja toivoin että se olisi se poika
joka meille muuttaisi. Aika hyvin meni kun meidän Leevi oli se
pentu nro.4, niin syötävän suloinen pakkaus! :)
14.11.2003 lähdin
aamuyöstä junalla matkustamaan kohti Helsinkiä ja sieltä
bussilla Nurmijärvelle, en pystynyt nukkumaan kun jännitti
niin paljon että minkälainen otus siellä perillä
odottaa. Kasvattajan luona oli vielä monta pentua odottamassa,
muut tulivat tervehtimään mutta pikku-Leevi katseli vaan vähän
kauempaa. Taisi tietää että nyt hän joutuu lähtemään
:) Kun sain pennun syliin ja Nina kyseli että mikäs sille
tulee nimeksi niin siinä vasta selvis että pennusta tulee
Leevi vaikka tarkotus oli nimetä Eetuksi. Mutta kun pentu oli ihan
Leevin näkönen, ja on edelleen, niin ei sille olis mikään
muu nimi sopinut :)
Täytettiin kaikki tarvittavat paperit ja sain hoito-ohjeet jne..
Sitten lähdettiin kohti juna-asemaa josta meidän oli Leevin
kans hypättävä Oulun junaan, kotimatka meni loistavasti
kun pallero vaan nukkui suurimman osan ajasta sylissäni ja minä
nuuskutin ihanaa pentua :D Junassa Leevi sai olla poliisivartiossa sen
aikaa että pääsin käymään vessassa kun
en olis voinut jättää pentua yksin tai saati ottaa mukaan
sinne pieneen koppiin. Poliisi-setäkin vallan rakastui Leevin ja
rapsutteli pentua ihan onnessaan ;)
Perillä Oulussa Juha
oli meitä vastassa ja Leevi hurmasi isinkin heti ;) Reippaasti
poika käveli häntä tötteröllä ennenku
mentiin kotiin jossa piti tarkkaan haistella joka paikka. Ensimmäinen
yö meni hyvin, Leevi nukkui kuin tukki eikä itkenyt ollenkaan.
Ruoka maistui todella hyvin, ei kauaa nokka tuhissut kun laittoi ruuan
nenän eteen :)
Leevin ollessa n.4kk muutettiin
kerrostalosta luhtitaloon, valitettavasti siinäkään ei
ollut omaa pihaa vaan pelkkä parveke. Leevin mielestä oli
ihan tyhmää kun pakattiin tavaroita ja poika auttoikin reippaasti,
ainut vaan että se raahas tavaroita sitä mukaa pois laatikosta
kun minä niitä sinne laitoin. Uudessa kodissa ilmeni aluksi
pientä eroahdistusta mutta se helpotti heti kun saatiin tavarat
paikoilleen ja asetuttiin kunnolla uuteen kotiin :)
Täytyy kyllä
todeta että Leevi on vienyt sydämeni mennessään,
parempaa koiraa en olisi voinut ensimmäiseksi koirakseni saada!
:)
Leevin lempipuuhat...
Leevi rakastaa kun saa möyriä matona sohvaa päästä
päähän ja tiputtaa sohvatyynyt lattialle, asiaan kuuluu
myös epämääränen örinä. Sängyssä
poika kaivautuu peiton alle ja sama örinä kuuluu silloinkin.
Aina ruokailun ja pesun jälkeen Leevin on pakko saada hinkata itseään
mattoihin, sohvaan ja sängyn laitoihin :) Nyt Leevi on myös
oppinut ulkona kierimisen, partaiset tyttöystävät (Mitra,
Kia ja Hilla) opettivat sen Leeville.
Lempileluja on Kong, köysilelu, limukkapullot, jalkapallonraato
ja vinkuvat pehmoelukat.
Leevi nauttii kun saa välillä luvan tulla sänkyyn kainaloon nukkumaan ;) Jos Juha herää aiemmin ja lähtee kouluun/töihin niin heti kun ulko-ovi menee kiinni Leevi pomppaa sänkyyn ja öristen hakee hyvän nukkumapaikan :D
Luonteeltaan Leevi
on...
Iloinen, energinen, valikoivan sosiaalinen ja rakastaa yli kaiken tuttuja
ihmisiä ja koirakavereitaan. Leevi ei välttämättä
kaikkia ihmisiä tervehdi peppu heiluen, tarkkaan valitsee että
kenen kans haluaa tutustua enemmän ja keneen ei halua tutustua
ollenkaan.
Leevin saa innostumaan sekunnin sadasosassa johonkin leikkiin, virtaa
on enemmän kuin Duracell-pupussa ;) Aina täydellä teholla
tutkimassa uusia asioita ja kyläpaikoissa nuohoaa kuonollaan joka
paikan että jos vaikka löytyis jotain syötävää.
Kotona Leevi osaa ottaa rennosti, sisällä ei sais riehua mut
välillä leikitään turhankin vauhdikkaasti jolloin
pitää hillitä vähän :)
Poika oppii suht helposti uusia asioita mutta kyllästyy nopeasti
jos samaa asiaa jankkaa liian pitkään. Agilityssä ei
malttaisi millään odottaa omaa vuoroaan jos näkee et
toinen koira saa mennä radalla, silloin pitää ottaa toko-sulkeisia
ja reenata ihan perusjuttuja ettei Leevi tylsisty kuoliaaksi ja pysyy
hiljaa :)
Leevi on kova poika haukkumaan, tähän vaivaan on auttanut sitruunapanta. Poika kun katselee välillä liikaakin televisiota ja kommentoi erittäin äänekkäästi ruudussa näkyviä elukoita jne.. Panta kun laitetaan kaulaan niin silloin ei hauku mutta juttelee hauskasti :D
Harrastukset:
Leevin kanssa aloitettiin TOKO tammikuussa 2004,
jatkettiin sitten eri kerhossa ALO-ryhmässä mutta tällä
hetkellä toko on meillä tauolla, kumpikaan meistä ei
oikein ole kiinnostunut reenaamaan. Katsotaan jos motivaatiota saadaan
jostain niin jatketaan tokoilua. Jotain perusliikkeitä jne.. harjoitellaan
kyllä ihan kotona ja lenkillä, että pysyy mielessä.
Agility aloitettiin elokuussa 2005 4 päivää kestävällä
"pika-kurssilla" Kempeleessä ja molemmat ihastuttiin
lajiin. Syyskuussa alkoi sitten KAS:n alkeiskurssi jonne päästiin
mukaan ja sen jälkeen käytiin jatkokurssi. Valitettavasti Leevin jalkavaivojen vuoksi jouduimme lajin lopettamaan vaikka poika niin kovasti siitä nautti :(
Kävimme syksyllä 2006 agilityn epävirallisissa kisoissa, hyvin meni eikä tullut hylsyä. Ehkä siis voimme toistekkin mennä, Leevin kunnon mukaan... Ja jos/kun aletaan Speedyn kanssa omalla ajalla taas reenaan agia niin tottahan Leevikin pääsee mukaan ja saa mennä esteitä. Ei tuota vauhtihirmua voi pumpulissakaan pitää :)
Näyttelyt on tällä hetkellä meidän ykkösharrastus, niin vain kävi että näyttelykärpänen
pääsi ensimmäisessä näyttelyssä puraisemaan.
Tässä sitä nyt ollaan meidän kotikoiraksi hankittu
rakas otus on pentueensa ensimmäinen valio ja tulevaisuuden suunnitelmissa
on käydä pyörähtelemässä kehissä myös Suomen rajojen ulkopuolella.
